22 kelvotonta väitettä
abortin puolesta
Aborttikysymys on todellisuudessa hyvin yksinkertainen, vaikka se
yritetään tehdä julkisessa keskustelussa vaikeaksi ja monimutkaiseksi.
Loppupelissä asia tiivistyy yhteen ainoaan kysymykseen: Mikä syntymätön
lapsi on? Jos se ei ole elävä ihmisolento, mitään tekosyytä aborttiin ei
tarvita. Jos se on, mikään tekosyy aborttiin ei ole riittävä.
Totuus on yksinkertainen, mutta se ei miellytä
meitä. Ihminen pitää enemmän ns. mielihyväetiikasta, jonka perustana on
kysymys: "Mitä minä haluaisin, ja kuinka voisin oikeuttaa sen?" Tästä seuraa mitä villeimpiä yrityksiä perustella
moraalisesti väärää toimintaa siksi, että se ei ole niin epämukava tapa.
Aborttikeskustelussa esiintyy paljon
väitteitä, jotka ovat terveellä järjellä ajateltuna silkkaa pötyä. Niiden sisältö
vain on muotoiltava uudelleen niin, että väitteen ydin näkyy riittävän
selvästi. Usein myös abortin vastustajat ajautuvat perusteluissaan
sivuraiteille ja sotkeutuvat tilastotietoihin silloin, kun ne eivät edistä
johdonmukaista pohdintaa.
1. Abortin muuttaminen laittomaksi ajaisi naiset
puoskarien käsiin tai kotikonsteihin. Tällaiset toimenpiteet voivat olla hyvin
vaarallisia äidin hengelle.
Tällaisen väitteen sattuessa kohdalle on sekä
tarpeetonta että epäjohdonmukaista paeta tilastoihin, joiden mukaan naisten
terveysriski ei ole merkittävästi kohonnut maissa, joissa he eivät
saa
aborttia laillisin keinoin. Yksityinen ihminen näet uskoo aina olevansa poikkeus
tilastoista,
ja jos riski, jota hän ei tahdo ottaa, on promillenkaan suurempi, hän
protestoi äänekkäästi. On olemassa
paljon yksinkertaisempi ja johdonmukaisempi lähestymistapa.
Käytännössä väite nimittäin tarkoittaa: "Kun nainen yrittää omin neuvoin
murhata puolustuskyvyttömän ihmisen, hän voi samalla vahingoittaa
itseään. Sivistysvaltion tulee tukea ja auttaa naista
niin, että tämä voi suorittaa surmatyön vaarantamatta omaa
terveyttään."
Asian ytimeen osuva vastaväite kuuluu yksinkertaisesti:
Miksi yhteiskunnan pitäisi auttaa murhaajaa ja estää tätä
vahingoittamasta itseään? Tuleeko poliisin lainata pamppuaan, ettei
jengiläisen tarvitse lyödä vihollisjengin edustajaa paljain käsin? Hänen
kätensähän voi murtua tappelussa.
Väite edustaa äärimmäistä
itsekeskeisyyttä, jopa anarkismia. On kuin sanoisi: "Aion ryöstää
tämän kaupan, oli se laillista tai ei. Jos teette ryöstöstä rikoksen,
joudun ehkä murtautumaan ikkunan läpi, ja tällöin saatan vahingoittaa
itseäni. Pääsette vähemmällä vaivalla, kun annatte minun tehdä, mitä
minua huvittaa."
2. Kyse on naisen (tai naisen ja lääkärin
välisestä) yksityisasiasta.
Kuulostaa kauniilta, mutta sanavalinta ei tee oikeutta
sisällölle. Väite kuuluu: "Naisilla tulee olla oikeus päättää
itse, murhaako hän viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen, kunhan se vain
tapahtuu salassa."
Mistä ihmeestä tällainen "oikeus" tulisi?
Lisäksi naisilla olisi samaa logiikkaa käyttäen "oikeus"
murhata tylsäksi muuttunut puolisonsa, kunhan neuvottelevat asiasta ensin
lääkärin kanssa. Yhdysvalloissa järkytyksen aiheeksi on noussut verrattain uusi
ilmiö: teiniäidit ovat hukuttaneet vastasyntyneet vauvansa kotona
kylpyammeeseen tai tukehduttaneet nämä tyynyllä. Sitten lapsi on yritetty
hävittää heittämällä se roskikseen.
Mutta mitä järkyttävää tässä on? Päättely on
aivan sama: naisella tulee olla oikeus päättää toisen ihmisen elämästä
ja kuolemasta, kunhan asia hoidetaan salassa. Nämä nuoret naiset vain sovelsivat
järkeilyä käytäntöön.
3. Naisilla tulee olla oikeus valita.
Lause on keskeneräinen. "Oikeus valita" on
kuin sanoisi: "Se sijaitsee vasemmalle." Vasemmalle mistä?
"Vasemmalle" on suhteellinen käsite ja vaatii kiintopisteen. Samoin
on valitsemisen laita: se voidaan suorittaa vain mahdollisista
vaihtoehdoista. Kenelläkään meistä ei ole oikeutta "valita."
Voimme valita vain jonkin vaihtoehdoista, ja juuri niitä väitteen esittäjä
ei kerro. Jos kaikki vaihtoehdot eivät ole hyväksyttäviä, meillä ei ole
oikeutta "valita" niitä.
Kokonaisuudessaan lause kuuluu: "Naisilla
tulee olla oikeus valita, murhaavatko he lapsensa vai eivät."
Ihmisillä on oikeus valita jokin moraalisesti
hyväksyttävistä vaihtoehdoista. Viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen
harkittu surmaaminen vain siksi, että se on tiellä, ei kuulu moraalisesti
hyväksyttäviin vaihtoehtoihin. Naisilla ei siis tule olla oikeutta valita
tällaista vaihtoehtoa.
4. Saan itse päättää, mitä teen omalla
ruumiillani.
Niin sitä luulisi. Mutta kun asiaa tarkemmin
ajatellaan, todelta kuulostava väite onkin pötyä. Kenelläkään ei ole
absoluuttista oikeutta tehdä ruumiillaan ihan mitä tahansa. Siksi sivistysvaltioissa on lakeja, jotka
säätelevät, mitä ihminen saa tehdä omalla ruumiillaan ja mitä ei –
etenkin silloin, kun hän pyrkii ruumiillaan vahingoittamaan toista
henkilöä. Oikeus oman ruumiin vapaaseen käyttöön päättyy jokaisella
elämänalueella siinä, missä toisen vahingoittaminen alkaa. Ja
tällaisia lakeja on todella monta (laske vaikka!).
Sinulla voi olla oikeus
päättää omasta ruumiistasi, mutta ei lapsen ruumiista, joka on joutumassa
murhan uhriksi. Juuri tässä raja kulkee ja oikeus oman ruumiin vapaaseen
käyttöön päättyy. Viattoman
ihmisen harkittu tappaminen on yksi asia, jota et saa ruumiillasi tehdä.
5. Kukaan ei voi sanoa, koska elämä alkaa.
Väärin. Jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi
pystyä sanomaan, koska yksilöllinen ihmiselämä alkaa. Asiantuntijat voivat varmistaa sen,
mitä koulussa on opetettu. Yksilöllinen
ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Ei ennemmin, ei myöhemmin.
6. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä
toivottuna.
Näin voidaan perustellusti todeta. Sinun lapsellasi on
sama oikeus. Onko hän tällä hetkellä toivottu? Ellei ole, väitteen
valossa hänellä on siihen oikeus. Olet siis itse velvollinen muuttamaan asennettasi niin, että lapsi on toivottu, kun hän syntyy. Tämä väite
kääntyy esittäjäänsä vastaan.
7. Tarkoitin, että ei-toivottujen lasten ei
pitäisi antaa tulla maailmaan.
Ajatus on hyvä siinä vaiheessa, kun raskauden ehkäisystä pitäisi
huolehtia. Mutta nyt on jo myöhäistä. Lapsi on jo tässä
maailmassa, samassa aika-avaruudessa kuin kaikki muutkin. Ironisinta
on, että hän asuu paikassa, jonka pitäisi olla
turvallisin mahdollinen: oman äitinsä kohdussa. Nykyään joka toinen lapsi
kohtaa väkivaltaisen kuoleman äitinsä käden kautta.
8. Ei-toivotun lapsen elämä ei ole kovin mukavaa.
Olennainen kysymys: Kenen syy se on? Kuka tai
mikä tekee hänen elämästään kurjaa?
Mikään lapsessa itsessään ei tee hänestä
ei-toivottua. "Ei-toivotuimmuus" ei ole lapsen oma ominaisuus, kuten
hiusten väri tai sormien lukumäärä. Sen aiheuttaa vanhempien asenne. Syy on siis
vanhempien, jotka mieluummin tappavat lapsensa kuin suostuvat olemaan
velvollisia rakastamaan häntä ja huolehtimaan hänestä.
Huomaa tämä: vanhemmat "eivät toivo" lasta juuri nyt ja
kohtelevat häntä sen mukaisesti. Juuri rakkaudeton kohtelu tekee
lapsen elämästä kurjan, ei se, että hän olisi jotenkin itseisesti
"ei-toivottu". Jos lasta rakastettaisiin ja kunnioitettaisiin, hänen elämänsä
ei olisi kurjaa, vaikka hän ei olisikaan toivottu. Kurjuus ei johdu
toivomisen puutteesta, vaan rakkauden puutteesta.
Väite tarkoittaa siis suomennettuna: "En tahdo tätä lasta. Jos hän saa
elää, aion kohdella häntä niin huonosti, että hän toivoisi olevansa
kuollut. On siis parempi tappaa lapsi heti ja säästää hänet tuskalta,
jonka aion hänelle aiheuttaa."
Häpeällisempää asennetta on vaikea keksiä.
9. Nämä lapset käyvät taloudellisesti
kalliiksi yhteiskunnalle.
"Kun ihmiset alkavat käydä kalliiksi,
tapetaan heidät." Niinkö sivistysvaltio toimii? Ehkäpä sinä käyt
kalliiksi yhteiskunnalle. Aloitetaanko sinusta?
10. Etkö yhtään ajattele äidin tunteita ja hänen
olosuhteitaan? Eikö sinulla ole myötätuntoa?
Minä vastustan puolustuskyvyttömän ihmisen murhaamista.
Lapsen oma äiti yrittää tappaa hänet. Olenko minä tunteeton
roisto?
Ja vaikka minulla ei olisi lainkaan myötätuntoa ketään
kohtaan, mikä oikeutus se on murhata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain
siksi, että se on tiellä?
11. Minusta kenelläkään ei ole oikeutta vastustaa
abortteja, ellei hän ole valmis huolehtimaan kaikista niistä ei-toivotuista
lapsista, jotka syntyisivät abortin kieltämisen tuloksena.
Sovelletaan periaatetta kahteen muuhun
tilanteeseen. "Sinä et ole naimisissa vaimoni
kanssa. Sinulla ei siis ole oikeutta vastustaa sitä, että pahoinpitelen
häntä." Tai: "Jos et adoptoi esikouluikäistä
vekaraani, teloitan hänet huomenna."
Väitteessä ei ole mitään järkeä. Hengen
riistäminen toiselta on moraalisesti väärin siitä huolimatta, onko joku
kolmas halukas pitämään henkilökohtaisesti huolta tuosta hengestä.
Lisäksi väitteen valossa jokaisella, joka on valmis auttamaan
lapsista huolehtimisessa
taloudellisesti tai ajallisesti, on täysi oikeus vastustaa abortteja. Juuri näin
toimii suurin osa ihmiselämää puolustavista aktiiveista.
12. Sikiö ei ole ihminen.
Kahden ihmisen jälkeläinen ei voi olla mikään muu
kuin ihminen. Se, että sikiö ei vielä ole aikuinen ihminen, ei tee siitä
ei-ihmistä. Lapsi ja nuori ovat myös ihmisiä, vaikka eivät olekaan
aikuisia. Ihmisen ulkomuoto ja kehitysaste eivät muuta sitä, mikä hän on: ihmisolento.
"Milloin sikiöstä (tai alkiosta) tulee
ihminen?" on sisäisesti järjetön kysymys. 'Alkio' ja 'sikiö' eivät
ole olennon nimiä, vaan olennon ikävaiheiden nimiä. Muuten ei
voisi puhua kengurun, koiran ja ihmisen alkioista. 'Alkio' on nimitys olennon
sille ikävaiheelle, jossa kaikki elimet eivät vielä ole rakentuneet.
Olento on iältään 'sikiö', kun se on jättänyt alkiovaiheen, muttei ole
vielä syntynyt. Tämän jälkeen olento käy läpi muita ikävaiheita, kuten
lapsuuden, esipuberteetin, puberteetin, varhaisaikuisuuden, keski-iän ja
vanhuuden. Mikään ikävaihe ei muuta olennon ihmisyyttä tai ei-ihmisyyttä
miksikään. Olento on olemukseltaan sama niin kauan kuin se elää.
Missään kehitysvaiheessa olennosta ei voi
"tulla" ihmistä, ellei se jo ole sitä. Milloin lapsesta tulee
ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmislapsi, tai sitten jokin
muu olento. Milloin alkiosta tulee ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmisalkio,
tai sitten jokin muu olento.
13. Sikiö voi ehkä olla ihminen, mutta se ei ole persoona.
Jollekulle näin väittävälle pitäisi seuraavan olla yksinkertainen kysymys: mitä eroa niillä on? Jos on
olemassa ihmisiä, jotka ovat persoonia, ja ihmisiä, jotka eivät ole
persoonia, ja persoonan tappaminen on moraalisesti tuomittavaa, surmaajan on
parasta olla pahuksen varma siitä, että syntymätön ihminen ei ole
persoona. Jos sinä olet valmis hyväksymään ihmisen murhaamisen, mikäli
hän ei ole persoona, sinun on parasta tietää tarkasti, milloin ihminen on
persoona. Mitä eroa näillä kahdella siis on?
Tämä argumentti on vasta noin 20 vuotta vanha
ja juontaa juurensa yhdysvaltalaiseen aborttioikeudenkäyntiin. Sitä ennen
kenellekään ei juolahtanut mieleenkään yrittää erotella ihmisyyttä ja
persoonallisuutta toisistaan. Jokainen ihminen on nimittäin luonnostaan persoona, persoonallinen
olento, olipa hän missä kehitysvaiheessa tahansa. Se on osa ihmisenä
olemista, ihmisyyttä. Sen sijaan ihminen ilmentää persoonallisuuttaan
eri tavalla eri vaiheissa elämäänsä ja yksilönkehitystään. Jos lapsi ei
ilmennäkään persoonallisuuttaan yhtä voimakkaasti tai samalla tavoin kuin aikuinen, se ei
silti tee hänestä ei-persoonallista olentoa.
Lakkaako tajuton ihminen olemasta
persoonallinen olento, kunnes tulee tajuihinsa? Vai onko hän itseisesti
persoonallinen silloinkin, kun ei omaa fysiologisia edellytyksiä ilmentää
persoonallisuuttaan? Tulisiko vanhemmilla olla lain suoma oikeus surmata
vauvojaan vielä syntymän jälkeenkin, kuten eetikko Peter Singer on jo vuosia
julistanut? Hän myöntää, ettei sikiöllä ja vastasyntyneellä ole
mitään oleellista eroa. Mutta hänelle päättelyn lopputulos ei ole, että
molempia tulisi suojella, vaan että molemmat tulisi saada
vapaasti tappaa.
14. Jos sikiö on vakavasti vammainen, se kuolee kuitenkin.
Sinäkin kuolet joskus. Onko tämä pätevä syy
surmata
sinut jo etukäteen? Onko se sitten pätevä syy surmata viaton ja
puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä?
15. Vastustan aborttia henkilökohtaisesti, mutta
minusta sen hankkimista ei voi kieltää keneltäkään.
Miksi vastustat aborttia henkilökohtaisesti? Miksi se
on sinusta väärin?
"Siksi, että siinä riistetään henki viattomalta
lapselta."
Aha. Korjaa, jos ymmärsin väärin: abortti on siis sinusta väärin siksi, että
viattomalta lapselta riistetään henki, mutta sinusta naisilla pitäisi olla
siihen oikeus? Todellako?
16. Abortti on laillinen toimenpide, ja naisilla on
siihen oikeus.
Se, että jokin on laillista, ei tarkoita, että se
olisi moraalista tai oikein. Neekeriorjuus oli laillista valtameren toisella
puolella vielä 200 vuotta sitten. Ihmisillä oli siihen lain suoma oikeus.
Oliko oikeus myös moraalinen? Olivatko orjuuden vastustajat roistoja, jotka
halusivat riistää orjanomistajilta heidän oikeutensa, vai sankareita?
Naisilla on "oikeus" murhata viaton ja
puolustuskyvytön ihminen vain, koska laki antaa siihen luvan. Mutta tämä
laki on ihmisten säätämä. Laki voi olla moraaliton (kuten tässä
tapauksessa), ja ihmiset voivat yhtä lailla kumota säätämänsä lain koska
tahansa. Abortin puolustajat käyttäytyvät ikään kuin lain muuttaminen
olisi moraalitonta. "Ei sitä saa muuttaa, koska naisilla on oikeus
aborttiin." Mistä tämmöinen transsendenttinen "oikeus" olisi
tullut?
17. Sikiö ei tunne kipua toimenpiteen aikana.
On täysin epäolennaista ryhtyä kiistelemään siitä,
miltä raskausviikolta lähtien lapsi voi tuntea kipua. Väitteen ydin on
jossakin aivan muualla. Se kuuluu suomennettuna seuraavasti:
"On hyväksyttävää surmata tahallisesti
viaton
ja puolustuskyvytön ihminen, jos hän ei tunne kipua."
Samalla logiikalla kuka tahansa voidaan tappaa, kunhan
annetaan tainnutuspiikki ensin.
18. Miksi kenenkään pitäisi sietää loista
/ tunkeilijaa ruumiissaan?
Loinen on määritelmän nojalla vieraan eliölajin edustaja, joka saa
isäntäeläimestä ravintonsa. Kehittyykö äidin kohdussa siis jonkin muun
kuin ihmislajin edustajia?
'Tunkeilija' on olento, joka on sille
kuulumattomassa paikassa. Kehittyvä lapsi ei ole tunkeilija – se kuuluu
kohtuun. Kohdun ainoa fysiologinen tehtävä on toimia lapsen
"turvasäiliönä" ja ruokkia sitä istukan kautta. Naisen oma
elimistö tukee raskautta, ei vastusta sitä. Sikiö on siis paikassa, johon
se kuuluu ja johon se on tarkoitettu. Loinen sen sijaan käyttää
naisen elimistöä vastoin sen suunnittelua käyttötarkoitusta,
esimerkiksi pureutumalla ohutsuolen seinämän verisuonistoon, jonka
fysiologinen päämäärä ei ole ylläpitää vierasta eliötä.
Mutta vaikka näin ei olisikaan, niitä ihmisiä, jotka ovat vastuullamme,
voidaan pitää samalla tavalla loisina
lompakollemme, ajallemme ja muille resursseillemme. Jos naisen ei tarvitse
"sietää loista", vaan hänellä on oikeus aborttiin, meidän on
vapautettava Susan Smith.
Smithillä oli kaksi pientä poikaa, joita uusi
miesystävä ei halunnut, vaan jätti hänet. Smith ajatteli löytäneensä
ratkaisun ongelmaan: upottamalla autonsa jokeen hän hukutti pojat, jotka
nukkuivat takapenkillä turvavöihin kiinnitettyinä. Smith tuomittiin
kahdesta murhasta elinkautiseen, niin kuin oikein olikin. Kuitenkin hän
halusi vain voittaa miesystävänsä takaisin ja kieltäytyi siksi
"sietämästä loisia" elämässään.
Eräs pariskunta lähti kymmenen päivän
lomalle ja jätti pienet lapsensa huolehtimaan itsestään. Heillä ei tämän
järkeilyn mukaan ollut mitään velvollisuuksia lapsiaan kohtaan.
19 Entä jos nainen raiskataan, ja raskaus ja
synnyttäminen on hänelle emotionaalisesti traumaattinen kokemus? Saisiko hän
tehdä abortin, vai pitäisikö hänet pakottaa synnyttämään lapsi?
Ensimmäinen kysymys: Miksi lapsen pitäisi maksaa
hengellään siitä, että hänen isänsä on raiskaaja? Uhri ei saa tappaa edes
raiskaajaa, vaikka se saisi hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Miksi hän saisi tappaa
rikokseen täysin syyttömän lapsen? Ei
ole lainkaan selvää, että trauma parantuu surmaamalla lapsi. Päinvastoin, sellainen
teko synnyttää niitä pääsääntöisesti lisää.
Mutta vaikka lapsen tappaminen auttaisikin äitiä
pääsemään yli tapahtuneesta, on edessä vielä toinen kysymys:
Jos hyväksymme tämän riittäväksi syyksi abortin
saamiseen, se tarkoittaa, että jos joku muistuttaa meitä jostain todella
kauheasta tapauksesta, meillä on oikeus tappaa hänet, jotta tuntisimme olomme
paremmaksi. Lienee kuitenkin ilmeistä, millaisiin hirveyksiin periaate
johtaisi. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa toisia ihmisiä vain siksi, että heidän
olemassaolonsa kuormittaa häntä fyysisesti tai henkisesti.
20. Minä en ainakaan
pystyisi pitämään / synnyttämään sellaista lasta.
Sinun henkilökohtaisella kyvykkyydelläsi (tai
arviollasi siitä) ei ole juurikaan merkitystä ratkaistaessa
kysymystä "Mikä on moraalisesti oikea tapa toimia?" Riippumatta
siitä, pystyykö mies hillitsemään itsensä vai ei, on moraalisesti
väärin, että hän hakkaa vaimoaan ja lapsiaan. Hänellä on velvollisuus
tavalla tai toisella saada käytöksensä linjaan sen kanssa, mikä on oikein. Aivan samalla tavalla on
suuri moraalinen rikos surmata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi,
että se on tiellä. Vääryyden oikeutukseksi ei riitä, että sinusta
näyttää liian vaikealta toimia oikein.
21. Mutta lapsen saaminen
muuttaisi koko tulevaisuuteni!
Et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että jokainen valinta määrää jollakin tavalla tulevaisuutesi suunnan, etenkin
moraaliset valinnat. Sinulla ei ole oikeutta surmata viatonta ja
puolustuskyvytöntä ihmistä vain siksi, että sen eloon jättäminen estää
"haaveitasi" toteutumasta. Voit olla varma siitä, että myös
abortti muuttaa naisen koko tulevaisuuden, joskin eri tavalla.
"Mutta se ei ole reilua!" Anteeksi,
mutta missä sanotaan, että elämä on helppoa? Missä sanotaan, että se on
reilua? Jokainen meistä joutuu jossakin vaiheessa tekemään
muutoksia omiin, itsekkäisiin suunnitelmiimme. Meillä jokaisella on velvollisuuksia
toisia ihmisiä kohtaan, pidimme siitä tai emme – eikä vähiten omia
jälkeläisiämme kohtaan. Mistä
kuvittelet saaneesi oikeuden riistää hengen niiltä ihmisiltä, jotka
rajoittavat vapauttasi ja estävät sinua elämästä jokaisen
päähänpistosi mukaan?
22. Sinä olet mies! Et voi koskaan tietää, miltä raskaus tuntuu;
sinulla
ei ole oikeutta vastustaa aborttia.
Jos aborttia voi vastustaa vasta
tietäessään, miltä raskaus tuntuu, voin laittaa vaimoni nimen dokumentin
alle. Hän on ollut kahdesti raskaana ja tietää miltä raskaus tuntuu.
Koska aborttia vastustaa nyt nainen, ilmeisesti kaikki 22
vastaperustelua ovat päteviä ja abortti on
moraalisesti tuomittava teko.
Eikö? Silloinhan hylkäät vastaperustelut siksi, että niissä itsessään
on mielestäsi jotakin vikaa, eikä naisen allekirjoitus muuta tätä
puutetta miksikään. Silloin ei myöskään ole väliä, onko ne
kirjoittanut mies vai nainen, ja joudut perustelemaan, mikä niissä
mättää.
Argumenteilla ei ole sukupuolta.
Väitteen "viattoman ihmisolennon tahallinen surmaaminen on moraalinen rikos"
totuudellisuus ei riipu siitä, esittääkö sen mies vai nainen,
kokoomuslainen vai kommunisti, neekeri vai intiaani, lapsi vai aikuinen. Sama
koskee väitettä "syntymätön lapsi on viaton ihmisolento"; väite
on biologinen ja filosofinen fakta. Jos näiden lauseiden totuusarvo ei riipu
lausujan sukupuolesta, kuinka niiden väistämätön seuraus, "abortti on
moraalinen rikos", voisi olla pätevä vain naisen suusta?
Lisäksi, jos aborttia ei saa vastustaa
tietämättä omakohtaisesti,
miltä raskaus tuntuu, esimerkiksi raiskausta ei saa vastustaa
tietämättä, miltä raiskaajasta tuntuu. Koska toisen pään sisään ei
ole mahdollista mennä, kukaan ei saa vastustaa raiskausta. Lopputulos on
järjetön: kuka
tahansa voi vastustaa raiskausta (raiskaajahan toimii väärin
tunteistaan huolimatta). Selkeästi kuka tahansa saa
myös vastustaa aborttia (viattomien ihmisten surmaaminenhan on myös
väärin murhaajan tunteista huolimatta).
Kun seuraavan kerran puolustat syntymättömien lasten
ihmisoikeuksia, älä argumentoi tilastotiedoilla. Keskeisellä sijalla eivät
ole prosenttiluvut, vaan yleinen moraalinen prinsiippi, jota väännetään
epäjohdonmukaisesti muotoon:
Viattoman
ja puolustuskyvyttömän ihmisen murhaaminen vain siksi, että se on tiellä, on moraalisesti väärin
- paitsi silloin, kun nainen haluaa tehdä niin lapselleen.
Abortin puolustajan on perusteltava, miten
tällainen täysin epäjohdonmukainen ja moraalisesti kieroutunut väite voi
olla pätevä, etenkin, kun hän ei itsekään sallisi sitä sovellettavan
täysin eheästi.
Anna palautetta
|
